Ompelukonekin löytyi taas

Kaikki alkoi siitä että Suuri Käsityö-lehdessä oli ohjeita vaatteisiin ilman kaavoja. Eli siis neliöitä ja suorakulmiota joita ommellaan yhteen. Ihanan helppoa ja nopeaa ajattelin minä, ja lähdin kangaskauppaan.

Sieltä löytyi tämä ihana sifonkinen perhoskangas, jota ei kyllä haluaisikaan kauheasti leikellä kaavojen kanssa. Sifongin ompelu on aina vähän konstikasta, mutta lopulta löytyi sopiva langanlöysyys koneesta, ja kun ompelulangaksi vaihtoi silkkilangan, alkoi tikki jo näyttää esittelykelpoiselta.

Ihan niin helppoa ei ollut myöskään se kaavattomuus, vähän joutuu tuunaamaan. Ne olkapäät kun eivät näytä hyviltä tuollaisina roikkuvina. Vielä pitää siis rypytys tehdä, ja sitten on paita valmis.

Tässä välissä valmistui kuitenkin jo pitkään työn alla ollut mekko, josta tuli paita, koska ei semmoinen muodoton mekko mulle sovi. Eipä tämä paitakaan järin pukeva ole, tuo kangas ei sovi malliin sitten ollenkaan; vaikka onkin laskeutuvaa, on sen verta kevyttä, että jää tuolla lailla pököttämään vähän joka paikasta. Peittäisi orastavan vauvamahan jos sellainen olisi. Mutta live and learn. Kuvissa näkyy myös mun uusi kesätukka :-)