Tuunatut lampunvarjostimet - erään ikuisuusprojektin tarina

Haaveilin ihanista paperinarusta neulotuista lampunvarjostimista, mutta sisareni kokemuksesta (somet menevät kuulemma hajalle) viisastuneena pidättäydyin projektista, kunnes keksin neuloa juuttilankaa, joka näyttää vähän samalta. Kirpputoreilta (tai osto-ja myyntiliikkeestä ja SPR:n Kontista) löytyivät vanhat lamput, toinen kattoon ja toinen pöydälle), joiden varjostimet olivat kaameat, mutta runko tyylikäs. Kattolamppu on roikkunut katossa jo monta vuotta, mutta jalkalamppu on jäänyt odottamaan parempia aikoja. Juuttilankaakaan ei ole ilo neuloa, se on karheaa, ja pölyää kovasti! Nyt osana kaapin tyhjennysprojektia ihana haltijakummi lupasi (korvaukseksi saamistaan langoista) neuloa minullekin jotain. Ensimmäinen työ on siis tämä jalkalampun varjostin. Ihanaa!

Kuvat ovat samalla myös tutkielma kameran valkotasapainotoimintoon... Ylemmissä kuvissa kellertävältä näyttävä lanka on siis oikeasti aika valkoista, kuten alla näkyy. Valkoinen ympäristö tekee kameran silmissä vähemmän valkoisesta harmaata tai keltaista.

Ja tältä se lamppu näyttää illalla! Tunnelmallista, eikö totta?

Sitruunaa ja puolukkaa

Viikonloppuna juhlittiin lapsukaisen syntymäpäiviä. Kakun (josta lisää tuonnempana) lisäksi oli tarjolla aikuisempaan makuun Jamie Oliverin isoäidin Lemon Drizzle Cake, ja terveellisenä vaihtoehtona ruis-puolukka-muffinit (rypsiöljyyn leivottuna lähes superfoodia).

Jamien kakku oli hyvin sitruunainen, mutta ehkä vähän liian makea. Kokeilen sitä kyllä toistekin (varsinkin unikonsiemenet ovat kakussa aivan ihania), mutta taidan jättää sen sitruuna-sokeri-kostutuksen väliin. Tai ainakin vähentää sokerin määrän minimiin...

Nuo muffinit ovat alunperin Yhteishyvän ruokaliitteestä, mutta tuunasin ohjetta vähän, kun halusin taas kananmunatonta.

Superterveelliset ruis-puolukkamuffinssit

2 dl maustamatonta jugurttia
1 dl rypsiöljyä
1 dl sokeria
2 dl vehnäjauhoja
1 dl ruishiutaleita
1 1/2 tl soodaa
1 tl vaniljasokeria
2 dl puolukoita

Sekoita kuivat aineet. Lisää sekoitettu jugurtti ja öljy, sekä viimeiseksi puolukat. Jaa takina muffinssivuoksiin (12 kpl) ja paista 180 asteisessa uunissa n 15 minuuttia.

Tiimarissa askarteluale

Ainakin Tullintorin Tiimarissa oli askartelutarvikkeita puoleen hintaan, kuulemma valikoima uudistuu (ja Anu Harkki näkyi olevan mainoslehtisessä - joka paikkaan senkin nyt pitää ängetä). Minulle tarttui kuvassa näkyvät mukaan. Siitä selviää meidän tämän joulun värit, punainen ja valkoinen. Kerään juuri moodboardia, julkaisen sen sitten täälläkin.

Vispipuuroa

1-v syntymäpäivän kunniaksi tein iltapuuroksi vispipuuroa. En ole koskaan ennen tehnyt, ja nyt yllätyin posiitivisesti  kuinka helppoa se on (ja mielestäni vielä aika hyvää). Ohje löytyi Myllärin luomumannasuurimo-pussista (vähensin sokerin määrää kuitenkin hiukan). 

 Lapsikin innostui iltapuuron uudesta väristä ja koostumuksesta niin että yritti syödä sormin. Aika sotkuhan siitä tuli, myös viaton Niiskuneiti-raukka sai vaaleanpunaisen tatuoinnin niskaansa. 

Paraatikelpoisenkin tästä saisi helposti. Tarjoiluastia tietysti vaikuttaa paljon. Tähän kun vielä laittaisi esimerkiksi pienen jäätelöpallon keskelle, olisi jälkiruoka sopiva myös gourmet-aterialle.  

Huovutusta II

Olen pitkään pantannut ja säilönyt ihania Benettonin neuleita, jotka joskus 90-luvulla ostin Tukholman outlet-kylästä. Olen kyllä käyttänytkin niitä paljon, mutta kummasti ne olivat kutistuneet ajan mittaan. Nyt otin itseäni niskasta kiinni ja toteutin pitkään suunnitellun tilkkutyön.

Ensin tuuppasin neuleet pesukoneeseen, ja pesin ne 40 asteessa. Huovutus tulos oli juuri sopiva, vielä pehmeä ja taipuisa, mutta kuitenkin huopunut ja paksumpi kuin alkuperäinen. Palasiksi leikkaaminen oli se vaikein osuus, varsinkin kun pikkutermiitti kovasti halusi kokeilla niitä ihania isoja oransseja saksia... Neliön koko on n. 11x11 cm (suosittelen pahvikaavan käyttämistä, itse laiskuuttani käytin edellistä lappua, joten osasta tuli hiukan muotopuolia...).

Sittten vaan ompelukone surraamaan ja neliöt kasaan. Tyynyn kasaan saatuani iskikin se tavallinen empimisvaihe... Laitanko päällisen tyynyyn "oikeinpäin" vai saumat päälle? Molempi parempi - mutta pitäydyin kuitenkin alkuperäiseen suunnitelmaan, eli siis siistityt saumat jäävät päälle.

Seuraava päätös onkin sitten vaikeampi. Teenkö yhden tyynyn ja peitteen, vaiko useamman tyynyn? Neliöitä ei ole ylettömästi, joten valinta on tehtävä. Tyynyt ovat kyllä monikäyttöisempiä, ja kivoja joululahjaideoita. Mutta kun nuo palat näyttävät niin kivoilta isonakin pintana...

Banaanikakku

Banaanikakku (tai banana bread, kuten amerikkalaiset sitä kutsuvat) on vähän terveellisempi kakku, lähes sopiva lapsenkin välipalaksi. Tosin meidän lapsi haluaa syödä banaanin tuoreena, ei uuniin kautta kierrätettynä! Netistä löytyy tietysti reseptejä yllinkyllin, mutta munattomia hiukan vähemmän. Tässä minun sovellukseni, joka on mukavan raikas!

1,5 dl sokeria (vaikka ruokosokeria)
3 banaania (mielellään hiukan ylikypsää)
50g sulatettua voita
1 dl luonnonjugurttia
4 dl vehnäjauhoja
0,5 dl grahamjauhoja
1 tl soodaa
1 dl pähkinää (esim sachew tms) murusina

Muussaa banaani ja sekoita joukkoon sokeri, jugurtti ja pähkinät. Sekoita jauhot ja sooda ensin keskenään, ja sitten banaanisekoitukseen. Viimeiseksi lisää voisula. Paista uunissa 175 asteessa n 1/2 tuntia, jos teet ohuen kakun (isoon vuokaan) tai kauemmin jos kakkusi on paksumpi. Perinteisesti tikun pitäisi tulla kuivana ulos!

Muutama syntymäpäiväkortti

 Monen kuukauden ennakoinnin ja ajoissa valmistautumisen jälkeen muutama syntymäpäivä meinasi taas lipsahtaa ilman korttia. Joten viime viikolla tein pikaisesti kaksi korttia, samalla teemalla kahdelle ihan erilaiselle vastaanottajalle.

 Kuvat jäivät vähän suttuisiksi, kun pikapikaa otin kuvat ennen postilaatikolle juoksemista. Nuo ruskeat pallukat sisältävät "happy birthday to you" nuotteja ja sanoja, joten erillistä onnittelua ei tarvittu. Nyt kortit ovat toivottavasti jo perillä, hiukan myöhässä tietysti...

Ystäväni korttien kanssa näillä ei kilpailla, mutta omaan makuuni ne kyllä näyttävät yksinkertaisen tyylikkäiltä, ja toivottavasti myös saajilleen sopivilta.

Huovutusta

Viime aikoina olen harrastanut huovutusta, tahatonta ja tahallista, keskimäärin aikahyvällä menestyksellä. 

Tässä esimerkki siitä tahattomasta:

Osana varaston tyhjentämistä neuloin itselleni sukat. Ohje oli iki-ihana Ravelry suosikki, Kalajoki sukat. Lanka ei ollut sukkalankaa (vaan pehmoista alpakka-lankaa), eikä ihan ohjeeseen sopivaa, joten sukista tuli liian isot, ne kirjaimellisesti pyörivät jaloissa! Ne jäivät pyörimään laatikoihin, kunnes eräänä päivänä joku vahingossa laittoi ne pyykkikoneeseen. Sukat tietysti huovuttuivat, mutta kas kummaa, nyt ne ovat sopivan kokoiset ja ihanan pehmoisen jämäkät. Käyttösukkia niistä ei tule, koska lanka ei kulutusta kestä, mutta unisukkina ne tulevat toivottavasti elämään kanssani pitkään!

Karhuperheen illallinen

Kun perheessä kaikki syövät vähän eri spekseillä, on ruuanlaitto joskus vaikeaa. Joskus taas saa sovitettua vaatimukset yhteen ja tehtyä muutamasta komponentista kaikille sopivat annokset. Niinkin yksinkertainen ruoka kuin makaronilaatikko on vaikea jos yhdelle ei käy muna eikä maito, eikä vielä soijakaan, ja toinen ei suostu syömään lihaa. Ja sitten on vielä se kaikkiruokainen nälkäinen urheilija...

Hiukan pähkäiltyäni, sain optimoitua toteutuksen jakamalla sen kolmeen monikäyttöiseen osa-alueeseen. Lisäksi jää muutama minitaski, jotka tehdään just-in-time laatikoita kootessa.

1. Keitä makaroni. Yksi pussi makaronia keitettynä hyvin vähässä suolassa sopii kaikille.
2. Keitä liemi, joka sopii soijarouheen maustamiseen ja maidottoman laatikon nesteeksi. Liemeen tulee sipulia, valkosipulia ja  purjoa, sekä mausteeksi laakerinlehti, maustepippuria, lipstikkaa, timjamia ja salviaa. Soijarouhe maustetaan ja turvotetaan liemessä n. 20 minuuttia.
3. Paista jauheliha joka sopii molemmille lihansyöjille. Mausteeksi laitoin hiukan sipulia ja porkkanaraastetta, sekä mustapippuria.

Laatikoiden kokoaminen:
Isäkarhun laatikkoon siis makaronia, jauhelihakastiketta, munamaitoa ja päälle juustoraastetta.
Äitikarhun laatikkoon makaronia, liotettua soijarouhetta, sekä lientä ja maitoa, ja tietysti juustoraastetta.
Pikkukarhun laatikkoon makaronia ja jauhelijakastiketta, sekä lientä, johon on sekoitettu hieman perunajauhoa.

Lopputulos oli makoisa, kaikille maistui hyvin. Seuraavalla kerralla pitää muistaa laittaa pikkulaatikkoon enemmän nestettä, se kun haihtuu pienestä määrästä ruokaa hyvin nopeasti kuumassa uunissa. Perunajauhoa pitää myös laittaa enemmän, tai sitten kokeilla josko maissijauho toimisi paremmin.

Puolukkapiirakka

Illalla oli tulossa vieraita, mutta aikaa oli niukalti, joten päädyin kokeilemaan pitkästä aikaa valmistaikinaa. Ihan hyvä tästä puolukkapiirakasta tuli, varsinkin kun seuraavana päivänä jaksoin asetella hienosti lautaselle jäätelön ja karpalojauheen kera!

Tuorejuustourakka

Kun tuorejuustopurkin avaa, se pitäisi myös käyttää. En ole niin kauhean innostunut siitä leivän päällä (voi on vaan niin hyvää), joten pitää keksiä erilaisia ruokia mihin sitä tunkea. Purkin siis avasin sosekeittoa varten. Seuraavana päivänä tein pastakastikkeen, johon tuli pari ruokalusikallista samaa tuorejuustoa. Ja kyllä sekin vaan oli hyvää. Ehkä eniten kuitenkin tuon makrillin vuoksi, se kun on mun suosikkini nykyään. Rasvaista kalaa pitäisi syödä usein, mutta se ainainen lohi kyllä jo kyllästyttää. Pippurimakrillia saa melkein joka kaupasta, ja sekin on tosi hyvää (ja usein irlantilaista), mutta parasta on savustettu kokonainen makrilli, jota saa parempien kauppojen kalatiskeiltä (usein esim Kalevan Prismasta). Perkaamisen vaiva siinä on, mutta se kala on niin ihanan pehmeää, että kyllä kannattaa. 

Makrillia yrittituorejuustolla
Vihannekset pannuun (ensin purjo ja valkosipuli, sitten vähän ajan päästä paprika) ja sitten vaan tuorejuusto ja makrillipalaset perään. Maustetaan mustapippurilla ja ruohosipulilla.

Eineksistä gourmeta

Pinaattilätyt ovat kyllä hyviä, mutta yksinsyöden se paketti käy vähän pitkästyttäväksi. Hetken pohdittuani miten niitä voisi tuunata (jääkaapista ja yrttimaalta löytyvillä rajoitetuilla aineksilla) päädyin seuraavaan:
Pinaattilätyt voissa paistetun salvian ja kesäkurpitsan kera. Nam nam.

Äidille ja tyttärelle

Lounaaksi on mukava tehdä jotain sellaista, mitä voimme molemmat vauvan kanssa syödä. Nyt saa jo vähän vaihteluakin, kun lapsi syö melkein kaikkea mitä voi vähän mössätä. Tänään tein silti sosekeittoa. Itselle laitoin joukkoon tuorejuustoa (yrteillä maustettua), lapselle pitkin hampain ruokalusikallisen valmiiksi keitettyä jauhelihaa.

Porkkanainen (2-3 annosta)
rypsiöljyä
5cm purjoa
3 porkkanaa
2 perunaa
2 laakerin lehtä
2 maustepippuria
mustapippuria
tuoretta rakuunaa
(3 rkl tuorejuustoa)

Kuullota purjosilppu öljyssä. Lisää sitten mausteet, porkkanan ja perunan palaset ja vettä niin että juurekset peittyvät reilusti. Anna kiehua kunnes juurekset ovat pehmeät. Poista laakerinlehdet ja maustepippurit ja soseuta sauvasekoittimella. Tässä välissä voi vielä lisätä maustetta ja ottaa sitten vauvan annos erilliseen kulhoon. Lisää sitten tuorejuusto ja suhauta vielä hetki sauvasekoittimella. Ripottele päälle hiukan rakuunaa ja nauti!

Perjantai-illan huvia

En ole koskaan käynyt kaupassa perjantai iltapäivänä, mutta tästä lähin taidan käydä. Piipahdin Turtolan Citymarketissa, ja siellähän oli maistelijan paratiisi. Makustella saattoi esimerkiksi tuoretta ananasta, Leivon uusia luomuleipiä (ruispalaa ja vaaleaa moniviljaleipää), texmex-kastikkeita, uusia luxus sipsejä, juustoja jne. Eikä se ruuhka neljän viiden aikaan ollut kovin paha.