Ompelukonekin löytyi taas

Kaikki alkoi siitä että Suuri Käsityö-lehdessä oli ohjeita vaatteisiin ilman kaavoja. Eli siis neliöitä ja suorakulmiota joita ommellaan yhteen. Ihanan helppoa ja nopeaa ajattelin minä, ja lähdin kangaskauppaan.

Sieltä löytyi tämä ihana sifonkinen perhoskangas, jota ei kyllä haluaisikaan kauheasti leikellä kaavojen kanssa. Sifongin ompelu on aina vähän konstikasta, mutta lopulta löytyi sopiva langanlöysyys koneesta, ja kun ompelulangaksi vaihtoi silkkilangan, alkoi tikki jo näyttää esittelykelpoiselta.

Ihan niin helppoa ei ollut myöskään se kaavattomuus, vähän joutuu tuunaamaan. Ne olkapäät kun eivät näytä hyviltä tuollaisina roikkuvina. Vielä pitää siis rypytys tehdä, ja sitten on paita valmis.

Tässä välissä valmistui kuitenkin jo pitkään työn alla ollut mekko, josta tuli paita, koska ei semmoinen muodoton mekko mulle sovi. Eipä tämä paitakaan järin pukeva ole, tuo kangas ei sovi malliin sitten ollenkaan; vaikka onkin laskeutuvaa, on sen verta kevyttä, että jää tuolla lailla pököttämään vähän joka paikasta. Peittäisi orastavan vauvamahan jos sellainen olisi. Mutta live and learn. Kuvissa näkyy myös mun uusi kesätukka :-)

simmarit sammarit - recycling

Lisää kierrätystä / More recycling...

Saman kaapin perukoilta löytyi punaiset sammarti, jotka aikoinaan ostin Vancouverista työmatkalla. Sammarti olivat usein päällä, myös eräässä vaikeassa työpalaverissa, jossa epähuomiossa leikkasin saksilla kolon housuihin. Miksi minä, aikuinen ihminen, leikin saksilla työpalaverissa on jäänyt unholaan, mutta reikä ei, vaikka sitä yritinkin paikata. Noh, herkullinen punainen väri on edelleen tallella, joten housut saivat uuden elämän lapsen mekkona ja käsityöpussina. 

My old cords (bought in Vancouver in 2003) got a new life as a dress for the Little Miss and a craft bag for myself. The cords were much loved, even though I once managed to cut a hole in them in a work meeting (why would I be playing with scissors in a work meeting?)

Housujen puntit olivat kivasti 70-lukulaiset, joten mekon muoto oli jo valmiina. Ei siis tarvinnut kuin ommella sivusaumat, muotokaitaleet hihoihin ja kaulukseen ja napinlävet. Ehkä vielä voisi jonkun kivan tasun tai kuvan laittaa mekon rinnuksiin. 

Pussukka syntyi housujen yläosasta, ompelin vain kavennussauman haaravälin kohdalle, jotta muoto tuli pyöreäksi ja vetoketju katosi kuvasta. Pohjaksi ompelin pyöristetyn suorakaiteen. Saksin vyötärökappaleen pois ennen kuin keksin että siitä olisi voinut tulla nauhakuja, joten ompelin yläreunaan toisesta kankaasta kapean kappaleen. Sopiva nyöri on vielä hakusessa.

Pyjamabileet - pyjama party

Äidin kaapin uumenista löytyi ikivanha poolopaita, jota pidin uskollisesti ja ahkerasti jokus muinoin 80-luvun lopulla. Värit olivat niin ihanat, etten raaskinut heittää paitaa pois, vaikka muoti ajoi siitä ohi. Paita oli hiestyneitä kainaloita lukuunottamatta hyvässä kunnossa, ja kun lohenpunaiset raidat edelleen kutkuttivat mieltäni, tein siitä pyjaman pikkuneidille. Kaavana käytin valmiiksi piirrettyjä paidan ja housun kaavoja, vähän soveltaen. Kangaskin riitti juuri ja juuri, tehosteeksi jouduin hihat tekemään kahdesta palasta. 

I found my old turtle neck from the eighties in my Mum's storage. I still liked the salmon red stripes, so decided to convert it into a pyjama for the Little Madame. 

Lopputulos on mielestäni oikein onnistunut ja pyjaman omistajakin on tyytyväinen!

Team Rainbow

This cowl was made to match my old skiing jacket, which has a loose collar. My own design, a great way to practice short rows. In Ravelry

Liplatus

Ensimmäinen vironvillaneule on valmis... Malli on oma, vaikka inspiraatiota olenkin saanut monesta paikasta. Ohjeenkin julkistan, kunhan saan sen kirjoitettua puhtaaksi.

Tarina alkoi tällä neuleella Modasta (5/2010 - Sublimen malli). Ihastuin siihen, vaikken tykännyt hihoista, enkä tuosta etuosan pompulakuviosta.

Kokeilin kuitenkin kuviota, sekä pompulalla että ilman, mutta en tykännyt. 

Sitten näin tämän jakun (jälleen Sublimen malli...) Teetee-lehdessä ja päätin kokeilla raitaa, tekemällä resoria käännetyin silmukoin.

Sainkin yhden kappaleen valmiiksi, mutta en edelleenkään ollut tyytyväinen...

Sitten ihastuin tähän huiviin (siskoni tekemä ravelryssa ja alkuperäinen muualla netissä) ja päätin käyttää tätä pyöryläkuviota. Sitten oli pakko lisätä pienet hihat, jotta se ei näyttäisi niin vanhanaikaiselta neuleliiviltä.

Itsenäisyyspäivän juhliin liivi jo pääsikin hiukan keskeneräisenä, ja nyt se on vihdoinkin valmis!

Pukeutumisvinkkejä

Tykkään kovasti huiveista ja ylipäänsä kivoista kankaista ja väreistä. En vaan osaa käyttää huivia, ilman että tulee lentoemo-olo. Täältä löytyy kivoja vinkkejä. Yle Areena on muutenkin kiva paikka :-)