Munaton omenapiirakka

Munaton (ja lähes maidoton) omenapiirakka

0,5 dl fariinisokeria

1 dl sokeria

2,5 dl vehnäjauhoja

0,5 dl vehnäleseitä

1 tl leivinjauhetta

1 tl vaniljasokeria

1 dl kauramaitoa

100g voita

1dl rypsiöljyä

3-4 omenaa

kanelia

Sekoita kuivat aineet keskenään. Lisää sulatettu voi, öljy ja kauramaito. Levitä löysähkö taikina piirakkavuokaan (itse laitan leivinpaperin päälle, kuten kuvasta näkyy). Levitä päälle omenalohkot ja ripottele kanelia. Paista uunissa 200 asteessa 30-40 minuuttia. 

Risukranssi huopakukkasin

Halusin kovasti tehdä pihlajanmarjakranssin syksyä piristämään, mutta linnut ehtivät ensin. Äiti sitten vinkkasi tänään, että Anu Harkki oli tehnyt kranssin huopakukkasista. Apropoo, minullahan on tyynyprojektista ylijääneet syksyiset villapalat vielä jäljellä! Risukranssin olin tehnyt jo pääsiäiseksi, joten koko komeus oli tuossa tuokiossa ovessa!

Roasted Veg - uunissa paahdetut juurekset

Uunijuurekset ovat ihan satumaisen hyviä, kun oikein onnistuu. Tänään oli erittäin hyvä päivä, johtuiko sitten kuun asennosta, uudesta juoksevasta hunajasta vai maukkaista yrteistä. Vuuassa oli siis perunaa, palsternakkaa, punajuurta sipulia ja valkosipulia. Kolme ensimmäistä oli esikeitetty. Mausteena salviaa, rosmariinia, rakuunaa ja mustapippuria, ja mukana tietysti myös se horsmahunaja ja auringonkukka- ja rypsiöljyä. Bon appetit!

Lipstikka eli oppiiko äiti koskaan?

Minulla oli lipstikkaa kuivumassa keittiön oven takan hyvässä jemmassa. Mutta niin vaan Little Madame löysi tiensä sinne ja viihtyi pitkän aikaa pahaenteisen hiljaa puuhailemassa, ennen kuin äiti tuli katsomaan... Ja siellä oli pientä purua nurkka täynnä... Tuoksu oli huumaava!

Onneksi sitä jäi vielä hieman, talven keitot on pelastettu. Oli taas opetus äidille, että hommat pitäisi hoitaa kerralla loppuun, eikä jättää roikkumaan. Mieskin kyllä kuittailee ympäri huushollia lojuvista projekteista... Mutta nyt termiitin ulottuvuuden ja nopeuden kasvaessa, täytyy tosiaan olla tarkempi...

Ja tässä vielä kyseinen lipstikka kesällä, kun se oli vielä voimissaan. Lipstikka on mun perusmausteita, käytän sitä keittoihin ja kastikkeisiin yms, varsinkin kun teen kasvisruokaa. Se tuo umamin makua ruokaan, ja huijaa lihansyöjiä luulemaan että ruuassa on oikeasti lihaa, tuomatta sitä lihan makua kasvissyöjän suuhun. Ja liemeen se tuo täyteläisyyttä. Kasvi on helppohoitoinen, selvisi mummulassakin ilman mitään hoitotoimenpiteitä muutaman kymmenen vuotta. Suosittelen! Multa saa pistokkaan keväällä..

Makaroonilaatikko, osa II

Nyt ostin kaupasta kauramaitoa, ja päätin kokeilla miten se toimisi makaronilaatikossa. Sekä miehelle että lapselle tehtiin munaton ja maidoton laatikko, äidille vaan munaton (kun kauramaito loppui kesken). Eli siis munamaidon sijasta laitoin laatikkoon vaan kauramaitoa. Lopputulos oli ihan syötävä, mutta hiukan kuivahko. Ensi kerralla täytyy laittaa enemmän kauramaitoa, ja ehkä jotain mössääntyvää juuresta sekaan. Koostumus on myös hieman irtonainen, munamaitohan pitää tavaran koossa. Ehkä sitä perunajauhoa pitäisi vähän lisätä. Lapselle kyllä uppoaa kaikki pastaruoka, mutta äidille tuli huono omatunto, kun lautasella näytti olevan vain pastaa ja lihaa (vaikka laitoin kyllä vuokaan purjoa ja porkkanaa, mihinköhän ne katosivat?).

Rompetori Verkarannassa

Lauantaina olimme kavereiden kanssa myymässä nurkkiin kertynyttä materiaalia käsityötavaroiden kirppiksellä Verkarannassa. Tavaraa oli jos jonkinmoista, kirjoja, lankoja, kankaita, puikkoja, nauhoja yms. Kauppa kävi kohtuullisesti, voiton puolelle jäätiin (enkä minä ostanut mitään!), mutta aika kasa kankaita piti vielä kantaa kotiin. Nyt on tavoitteena päästä lopuistakin tavaroista eroon.Osa lähtee SPR:n kirpputorille (jolleivät huuto.netissä käy kaupaksi), mutta nuo kankaat pitäisi kyllä käyttää itse. Niinpä joululahjatehtailu alkaa nyt! Voisikohan joulukortit tehdä täysin kankaasta, ilman taustapahvia? Olisi siihen sopivaa kultakangastakin...

Omenaviikonloppu

Perjantaina mieleni teki kovasti omenapiirakkaa, mutta maalta tuodut oli jo kaikki syöty. Lykkäsin vaunuja pitkin kotikatua, ja katselen kateellisena naapureiden omenapuita, jotka notkuivat aarteita, ja pohdin, kehtaanko käydä kysymässä saisinko vähän. Ja juuri silloin yksi naapureista ajoi kotiin, ja kysyi haluammeko omenoita! Ah ihanaa, sain siis kassillisen talviomenoita, ja ryhdyin heti puuhaan.

Ensin siis omenapiirakka uuniin, ja sitten loppuja säilömään. Säilön niita lohkoina (piirakkaa varten), hillona ja valmiina leivonnaisina. Munaton (ja maidoton) omenapiirakkaresepti on kehitteillä, mutta ei vielä ole julkaisukelpoinen.

Kova urakka siinä kuorimisessa on, mutta ainakin lohkominen onnistuu nyt paljon helpommin, kiitos uuden omenalohkojan! 

Lauantaina sitten tein kauraomenapaistoksen, jolla herkuttelimme lapsen nukkumaanmenoajan jälkeen. Ja sunnuntaina ensimmäisen version omenamuffinsseista. Kokeilen huomenna vielä uudelleen, ja julkaisen sitten reseptin täällä.