Minulla oli lipstikkaa kuivumassa keittiön oven takan hyvässä jemmassa. Mutta niin vaan Little Madame löysi tiensä sinne ja viihtyi pitkän aikaa pahaenteisen hiljaa puuhailemassa, ennen kuin äiti tuli katsomaan... Ja siellä oli pientä purua nurkka täynnä... Tuoksu oli huumaava!
Onneksi sitä jäi vielä hieman, talven keitot on pelastettu. Oli taas opetus äidille, että hommat pitäisi hoitaa kerralla loppuun, eikä jättää roikkumaan. Mieskin kyllä kuittailee ympäri huushollia lojuvista projekteista... Mutta nyt termiitin ulottuvuuden ja nopeuden kasvaessa, täytyy tosiaan olla tarkempi...
Ja tässä vielä kyseinen lipstikka kesällä, kun se oli vielä voimissaan. Lipstikka on mun perusmausteita, käytän sitä keittoihin ja kastikkeisiin yms, varsinkin kun teen kasvisruokaa. Se tuo umamin makua ruokaan, ja huijaa lihansyöjiä luulemaan että ruuassa on oikeasti lihaa, tuomatta sitä lihan makua kasvissyöjän suuhun. Ja liemeen se tuo täyteläisyyttä. Kasvi on helppohoitoinen, selvisi mummulassakin ilman mitään hoitotoimenpiteitä muutaman kymmenen vuotta. Suosittelen! Multa saa pistokkaan keväällä..
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti