Hääjuhlat Englannissa

Viikonloppuna olimme Englannissa ystävien hääjuhlissa. Konsepti oli aika samanlainen kuin meidän häissä (ensin drinksuja ja alkupaloja puutarhassa, sitten hääateria ja tanssia), mutta vaan muutamaa astetta fiinimpi. Paikka oli Royal Corps of Engineers-varuskunnan upseerikerho. Morsiamen isä on majuri evp, mistä johtuen pääsimme tähän ekslusiiviseen paikkaan vierailulle. Suurin osa vieraista jopa yöpyi varuskunnan vierastalossa, mutta meitä ei sinne lapsukaisen takia huolittu. Paikka oli aika hulppea ja edustava ja palvelu hyvää. Kuningatarkin oli läsnä, hän valvoi ruokailua tuima ilme kasvoillaan.

 Alkupalat olivat ainakin hienon näköisiä, ja suurin osa maultaankin hyviä. Näin kasvissyöjänä tietysti harmitti, kun tarjoilijat eivät tienneet mitä missäkin oli, joten täytyi aika varovaisesti maistella. Mutta hauska idea nuo minisämpylät, niitä voisi itsekin joskus tehdä, tuulihattujen sijaan. Tarjoilijat myös täyttivät Pimm's lasejamme oikein anteliaasti. Jopa pojat rupesivat kieltäytymään top-up-tarjouksista...

Itse hääateria (eli Wedding Breakfast vaikka se illallinen onkin) oli tietysti pöytiintarjoiltu kolmen ruokalajin ateria. Alkupalaksi oli Oak Smoked Salmon and Prawn Parcel tai Mediterrenean Vegatable Terrine, salaatin kera. Pääruokana oli Chicken in a White Wine Sauce tai Avocado Mozzarella Cherry Tomato and Basil Filo Tart, perunoiden ja vihannesten kera. Nämä tuotiin pöytään isoilla tarjoiluastioilla, joista sitten itse ammennettiin lautaselle haluttu annos. Kuumien astioiden siirtely pöydän ympäri on aika vaarallista, mutta ainakaan meidän pöydässä ei mekkoja tuhrittu tai käsiä poltettu. Lisukkeet olivat papuja, parsakaalia ja porkkanaa, kukin omalla astiallaan, keitettynä ja kevyesti yrteillä maustettuna. Tämä tuntuu olevan muutenkin tapa Englannissa ja Irlannissa. Arkiaterialla on "meat and 2 veg" ja juhla-aterialla sitten vähän enemmän niitä kasviksia, mutta ei niistä mitään kokata, keitetään vaan. Suomessa taas tehdään salaatteja ja uunivuokia yms. Onneksi moderni keittiö täälläkin uskaltaa jo vähän sekoitella vihanneksia.

 Jälkiruuaksi oli New York Cheesecake with Black Cherries. Itse en yleensä säilötyistä kirsikoista välitä (ne pinkit ovat täysin pannassa), ja ensimaku olikin vähän karvas, mutta sitten maut sekoittuvat sopivasti ja totesin että kastike onkin aika hyvää. Täytyy itsekin muistaa, että juustokakun kanssa voisi sen päällikerroksen tarjotakin kastikkeena. Säästyy sitä liivatettakin... 

Hääkakku oli perinteinen (eli siis kuiva hedelmäkakku, tukevan marsipaanikerroksen alla), morsiamen äidin tekemä. Leikkaamiseenkin tarvittiin oikea miekka!

Trifle

Irlantilaiseen joulu- (ja juhla)poytaan kuuluu jalkiruuaksi Trifle. Perinteinen (appiukon tekema) Trifle vaatii "acquired taste", eli on aika vahvan makuinen, mutta ideaa voisi soveltaa suomalaiseen makuun sovitettuna. Perustekijat ovat kakkupohja, hedelmakerros, hyytelo, custard-kastike ja kermavaahto kerroksittain kulhossa. Appiukko lorauttaa mukaan hiukan sherrya.

Mina ajattelin tehda vastaavan rommilla maustetusta luumusta... Mustaherukoista tai vadelmista ja suklaasta voisi myos tulla aika herkullinen. Toivottavasti aidin luumupuu tuottaa satoa tana vuonna!

Synttarikakku II

Toinen kakku oli lankomiehelle, joka ei kauhean makeasta valita. Taytteeksi valitsin sitruunakastikkeen ja mustikan (joka on synttarisankarin suosikki seka terveydellisista etta herkullisuussyista).

Pohjana oli jalleen munaton kakkupohja, ilman suklaata (soseena omena-mansikka-mustikkasosetta, ja nesteena vichya). Nyt sain lainaan ihanan sydamen muotoisen kakkuvuuan, ja puolitoistakertaiselle ohjeella tuli juuri sopivan paksu kakku. Paistoaika tosin oli aika pitka, ja keskusta saattoi jaada viela hiukan kosteaksi, mutta tama pohja on muutenkin erilainen kuin normaali kakkupohja, joten se ei haitannut makua. 

Taytteeksi siis tuli aidin sitruunakastiketta ja mustikkahilloa seka tuoreista mustikoista tehtya sosetta. Kuorrutus oli taas suklaata, talla kertaa hieman notkeampaa (laitoin enemman kermaa), joten pinnasta tuli tasainen ja melko kiiltava. Viime kerrasta oppineena tein kuorrutuksen vasta vahan ennen tarjoilua, enka laittanut kakkua enaa kylmaan. Koristeeksi poikien toiveesta lapsuuden kakkujen smarties-karkkeja. Retrovarit ovat minun valintani. 

Sitruunakiisseli (yhdesta annoksesta tulee reilusti yksi kakkukerros)

2dl vettä
2 sitruunan raastettu kuori ja mehu
1 1/2 dl sokeria
2 rkl maissijauhoa
nokare voita

Kuumenna koko ajan sekoittaen ja anna kiehua pari minuuttia. Kiisseli tiivistyy vielä jäähtyessään, mutta jos se näyttää kovin löysältä, voi maissijauhoa lisätä hieman (sekoitettuna pieneen tilkkaan vettä).

Synttarikakku I

Nyt on kakut tehty ja syoty, ja leivontaprosessin poikkeamat otettu opiksi.

Oma kakku oli siis suklaa-vadelmakakku. Pohjana oli munaton kakkupohja, suklaalla hoystettyna (2 rkl kaakaojauhetta ja margariinin sijasta sulatettua voi-suklaa-seosta). Pohja oli oikein hyva ja sopivan kostea itsellaankin. Kakkuvuuan puuttuessa tein pohjan epatasaiselle uunipellille, mista johtuen tuo oikea etukulma vahan notkahti.

Taytteeksi tuli ensimmaiseen kerrokseen banaanirahkaa ja toiseen suklaamoussea ja siirapissa sailottyja vadelmia. Molempiin kerroksiin tuli myos todella makeaa vadelmahilloa. Lopputuloksena oli siis hyvin makea kakku. Kolmantena paivana oli maku tasaantunut sopivaksi.

Koristelu meni sitten reilusti pieleen, mutta oppia ika kaikki. Suklaakuorrutus (kinuskikissan ohjeella, tummaa suklaata kayttaen) oli aika paksua, ja jaakaapissa jahmettyi ja harmaantui ikavan nakoiseksi. Valmis vadelmakastike lillui suklaan paalla ikavasti, eika kiharainen koristeraitani jaanyt pysyvaksi, vaan kasaantui lammikoiksi. Ja laiskuuttani en jaksanut pursottaa kermaa, vaan latkin sen reunoille veitsella.

Mutta maku oli aikuiseen makuun oikein hyva, ainakin seuraavana paivana. Ja nopeasti se kakku havisi, joten ei tarvinnut ulkonakoakaan ihmetella pitkaan.

Banaanirahka
2 kypsaa banaania
1/2 prk rahkaa
1/3 prk kermaa vatkattuna

Suklaamousse
100g tummaa suklaata sulatettuna
1 dl creme fraichea
1 dl kermaa vatkattuna

Syntymapaivakakkua

Elokuu ja syyskuu ovat taynna syntymapaivajuhlia, seka perheessa etta kaveripiirissa. Ensimmaisen kakun leivon kuitenkin omille syntymapaivilleni. Oikeastaan se on harjoitusversio lankomiehen 30v-syntymapaiville, joita juhlitaan sitten viikonloppuna. Omastani tulee suklaakakku, siita toisesta sitten vahan kirpeampi. Munattomalla dieetilla ollaan edelleen, joten pohjaksi tulee tama. Muistaakseni olen testannut reseptin aiemminkin, ja minun makuuni se on parempi ja ehdottomasti helpompi kuin normaali kakkupohja (ei vatkausta eika niin paljon sokeria!).

Taytteeksi ajattelin suklaamoussea (omalla reseptilla), mangososetta ja banaania tai vadelmahilloa. Jaakaapissa olisi myos puolikas mascarpone-purkki, tulisikohan siita kerman kanssa hyva? Kuorrutteeksi sitten Kinuskikissan suklaakuorrute ja tietysti kermavaahtoa. Tallainen koristelu olisi aika hieno!

Siita toisesta kakusta tulee vahan kirpeampi. Valiin tietysti sitruunakastiketta, mutta mita sen kanssa? Mustikkaa? Ja miten koristella (meilla on jo kelta-vihreat 3 ja 0 kynttilat siihen paalle)?

Kummeliturskaa

Nyt sitten olen vihdoin syonyt (ja kokannut) Kummelia. Kala on siis Hake englanniksi, ja ihan ok makuinen valkoinen kala. Reseptina on paikallisen osuuskaupan mainoslehdesta napattu "Herb crusted hake", jalleen hiukan muokattuna. Tarjoilin kalan sitruunalla maustetun perunamuusin ja paahdettujen juuresten kanssa. Tassa se minun versioni (ja lopussa viela parannusehdotuksia).

1 kala filee (kahdelle hengelle)
n. 4 viipaletta leipaa muruina
2 rkl tuoreita silputtuja yrtteja (esim tilli, persilja, timjami)
50g sulatettua voita
1 luomusitruunan kuori raastettuna
1 dl raastettua juustoa (ainakin cheddar toimi hyvin)

Laita kala uunivuokaan ja ripottele paalle suolaa ja mustapippuria. Sekoita kulhossa leivanmurut, yrtit, sitruunankuori, raastettu juusto ja sulatettu voi, ja sekoita hyvin. Levita kuori kalan paalle ja paista uunissa (180 astetta) n. 20 min, kunnes kala on kypsa ja kuori mukavan rapea.

Seuraavaksi kokeilen vahan terveellisempaa versiota, korvaamalla voin oljylla. Leivanmurut aion myos jauhaa pienemmaksi, kokeilen josko leivan kuivattaminen ensin auttaisi. Ja varmaan normaali vaalea leipa murenee paremmin kuin paahtoleipa. Yrtteja voisin ehka laittaa enemmankin.

Uusi leipä lapselle

Nyt päätin kokeilla uutta makua lapsen leipään (eli keppeihin). Porkkanasämpylät ovat omasta mielestäni maukkaita, ja säilyvätkin hyvin. Ja hyviähän niistä tuli!

Michelin tähtiä

Kovin monen kesämokin vieressä ei ole Michelin-tähden ravintolaa. Mutta meilläpäs on (ts appivanhemmilla on...). Cliffhouse Hotel on superhieno hotelli, joka avattiin jokunen vuosi sitten, ja kokiksi kutsuttiin hollantilainen Martijn Kajuiter, joka kaikkien yllätykseksi sai Michelin tähden muutamassa vuodessa. Me kävimme illallisella vaatimattomasti baarin puolella, mutta ruoka oli silti todella herkullista. Alla on kuva meribassista, sitruunaperunamuusilla, pestokastikkeella ja vihanneksilla. Nam nam. Ehkä me vielä tänä vuonna käymme siellä Michelin ravintolan puolellakin, onhan minulla uusi tyyliin sopiva mekkokin :-)

Mitä tehdä mustille banaaneille?

Aina joskus jää banaani syomättä, eikä ruokaa ole kiva heittää roskiin. Jokin aika sitten keksin, että sen banaanin voi pakastaa pilkottuna, ja käyttää sitten smoothieen joku sunnuntaiaamu. Jäätynyt banaani tuo smoothieen mukavaa jäätelomäistä makua ja tuntua. Banaanin lisäksi tarvitaan jugurttia (itse suosin maustamatonta) ja sitten mitä vaan marjoja tai hedelmiä. Nam nam.

Nyt loysin toisen käyttokohteen niille banaaneille (jos niitä on useampi kuin yksi): amerikkalaisten suosikki Banana Bread. Leipa (tai siis herkku) oli hyvaa, ja vissiin verrattain terveellistakin, kun banaani makeuttaa, eika sokeria tarvita niin paljoa. En kuitenkaan linkita reseptia tahan, koska kakku jai tahmaiseksi keskelta. Johtuuko se taikinan liiasta kosteudesta vai painosta (eli liiasta jauhosta)? Yritan siis uudelleen ja julkaisen sitten ehka joskus oman sovellukseni.

Strawberry and Rhubarb Crumble

Rakas aviomies on sita mielta ettei suomalainen raparperipaistos ole yhta hyvaa kuin irlantilainen. Nytpa sitten kokeilen irlantilaisella raparperilla ja reseptilla etta mita tulee. Varminta olisi tietysti kayttaa aviomiehen aidin reseptia, mutta kokeilen silti ensin Rachel Allenin mansikka-raparperipaistosta. Talla kertaa pitaydyn muokkaamasta ohjetta, mutta koska vaaka puuttuu, ovat mitat hiukan summittaiset... (Kylla suomalainen systeemi desimittoineen on vaan niiin helppo.)
Ja lopputulos oli hyva, seka aviomies etta anoppi pitivat paistoksesta. Oli heidan mukaansa ihanan "tart", eli ei makea. Ja eihan tuohon paljon sokeria laitettukaan. Oli kylla hyvaa munkin mielesta, ja tuo creme fraiche sopi paalle oikein hyvin. Vaikka ehka jaatelo siltikin olisi parempaa...