Rakas aviomies on sita mielta ettei suomalainen raparperipaistos ole yhta hyvaa kuin irlantilainen. Nytpa sitten kokeilen irlantilaisella raparperilla ja reseptilla etta mita tulee. Varminta olisi tietysti kayttaa aviomiehen aidin reseptia, mutta kokeilen silti ensin Rachel Allenin
mansikka-raparperipaistosta. Talla kertaa pitaydyn muokkaamasta ohjetta, mutta koska vaaka puuttuu, ovat mitat hiukan summittaiset... (Kylla suomalainen systeemi desimittoineen on vaan niiin helppo.)
Ja lopputulos oli hyva, seka aviomies etta anoppi pitivat paistoksesta. Oli heidan mukaansa ihanan "tart", eli ei makea. Ja eihan tuohon paljon sokeria laitettukaan. Oli kylla hyvaa munkin mielesta, ja tuo creme fraiche sopi paalle oikein hyvin. Vaikka ehka jaatelo siltikin olisi parempaa...
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti